Kirjoitan janan elämää
nuoruuteni
jolloin poskeni hehkuivat
kuin syksyn karpalot.
Silmäni säihkyivät
ja puhe
se helisi kuin vaskikello.
Mutta elämä muuttuu …
Pilvet jo painavat
silti
odotan iholleni aamun kehrää
kuumaa kylkeä kylkeen
ja levottomien laineiden
suloista laulua huulilleni.
Tule
herätä juurissani uinuva intohimo
etene ehdoitta
himmeiden haaveideni läpi kiihkoon.
Ole lähellä, lähempänä
suutele sirpaleet
jotka vierivät haavoittuneesta.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tässä runossa, minun mielestäni, on päälimmäisenä kaipuu ja puute.
Intohimoisen rakkauden ja rakastelun puute, joka suunnattomana kaipuuna ja pelkona kaiken sen olleen menettämisestä syntyy.
Kutsu, jonka runon minä lähettää, on ajateltava, kuin hukkuvan huuto pelastusrenkaasta.
Rengas kelpaa, heittäköön sen kuka tahansa, kunhan se vain tulee sormituntumalle ja tekee mahdolliseksi pelastumisen.
Kiitos sinulle jälleen.
koskettavaa eli loistavaa
koskettavaa eli loistavaa
Tässä runossa, minun mielestäni, on päälimmäisenä kaipuu ja puute.
Intohimoisen rakkauden ja rakastelun puute, joka suunnattomana kaipuuna ja pelkona kaiken sen olleen menettämisestä syntyy.
Kutsu, jonka runon minä lähettää, on ajateltava, kuin hukkuvan huuto pelastusrenkaasta.
Rengas kelpaa, heittäköön sen kuka tahansa, kunhan se vain tulee sormituntumalle ja tekee mahdolliseksi pelastumisen.
Kiitos sinulle jälleen.
Sivut