Kerrot hiljaa olemuksellasi
haluat jotain, yrität viestittää
kaikki ei ole hyvin
Haluat hellyyttä niin,
että se koskee sydämeen
tahtoisit vielä juosta vapauteen
olla oma itsesi ilman kahleita
Omistat itsesi toiselle,
vähän sitä vastustelet
on vain aika olla nyt näin
Katsot kysyvästi,
missä on se entinen
mikä sinua kiehtoi juoksemaan
olemaan vapaudessa,
olemaan oma herrasi
Muistat kesäisen heinän tuoksun,
sinne kaipaat tunnet itsesi nyt kahlituksi
et vielä ymmärrä sitä ,
miksi et saa enää olla kuin ennen
Ikävä valtaa mielesi
kun muistat nuoruutesi varsa- aikaa
Sinusta kasvaa nyt oikea hevonen
opettelet sitä sinua harjataan,
pestään, hoidetaan hyvin
ja ratsastetaan
Mutta hevosen mielesi on vielä siellä
vihreän nurmen ja vapauden lumoissa
Vielä on aikaa sinulla myös vapaudelle
RM
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niin äärettömön kaunista
sydämen puhelua,
jota mielenkiinnolla lukee
kasvua ja ihan huigee loppu
runossasi,
kIitos lukunautinnosta
Huh..miten kauniisti kerrottu..
Hyvän, kertovan runon yksi tunnusmerkki on, että huippua ei kerrota heti alussa. Ei niin ennalta arvattava, empaattinen runo!
todella kaunista ja empaattista runoutta
ja välittävää
voiko kauniimmin enää kirjoittaa...
runon loppusoinnut varsinkin liikuttivat
kiitos tästä
Todella koskettava runo, ilmeisesti hyvin rakkaasta eläimestä.
Sivut