Pikku kettu ikävöi tuttujaan se suuntasi kulkunsa vihreään metsään Se tunsi kuinka kyyneleet olivat tulossa koko ajan se nieleskeli niitä yritti pysytellä suunnassa minne tiesi ystäviensä menneen. Se istuutui hetketsi kivelle näki puolukoiden vielä olevan jäljellä syksyn marjoista maistoi niitä , vaikka Pikku ketun mielestä ei tosin olleet hyviä Nälkä oli hänellä nyt , mutta se ei anna periksi vaan tahtoo etsiä paikan oikean itselleen ja löytää ystävänsä Miettiessään siinä kuusen takaa ilmestyi suloinen olento pikku kettu tunsi sydämensä sykkivän ja voimistuvan, se tunsi elämänilon itsessään Suloinen kettutyttö ilmestyi sen eteen katsoi kysyvästi minne pikkukettu oli matkalla pikku kettu kertoi tarinansa Tyttökettu kuunteli ja sanoi että nyt meitä on kaksi liitymme yhteen saamme lämmön toisiltamme emmekä ole enää yksin Onnellisena ne kulkivat eteenpäin etsien sopivaa pesäpaikkaa Molemmat ketut tiesivät he kohtasivat sielunliekkinsä ja elämä on nyt niillä yhteinen ja seikkailut vievät aina uusiin haasteisiin
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kiitos mahtavan suloisesta
jatko-osasta..
..Jatkoon! :)
Hyvänmielen tarina kettusista :)
Soma rakkaustarina! Mukava lukea.
Suloinen jatkokin, hyvä
Sivut