Hän katsoo usein taivaalle
näkee auringon silmissään
vaikka sitä ei näy
Pimeän aika vaihtelee
ja sydämen valolla
kulkee ihmiset
kantaen taakkaa mukanaan
Taakkaa helpottaakseen
voi unelmoida hiekkarannoista
pysyvistä suhteista lapsesta
joka leikkii iloisena rantahietikolla
Äiti keinuttaa lastaan sylissä
näkee naurun siemenet
iloisina poskilla leikkimässä
On aika hiljaisuuden meren vielä
ja aurinko laskee kauniina
jossain säteitään rakastavaisten ylle
Katsot suurta lastasi
kuinka hän kaipaa
hellyyttä sinulta vielä
vaikka on aikuinen
Olet olemassa hänelle
niin lähellä kuin voit
kosketat hellästi, silität lapsesi
kauniita, kultaisia hiuksia
On vain aika
mikä korjaa kaiken
toistenne sydämissä
Vielä kuuluu
linnun laulu kauniina
Tulee uusi kevät ja
luo uuden ajan niille,
jotka jaksavat unelmoida
ihmisenä olemisen vastuusta
Kuinka paljon täytyy rakastaa
rakastaa, vain rakastaa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Herkkä, kaunis runo
Sivut