Niin kauniina istuit pöydässä kerran talvisena päivänä Tunsit hehkun mikä ympäröi sinua kaiken aikaa Olit salaisessa autuudessa sinä olet mystisyys se lähtee sydämestä minkä vain sinä tiedät Tunnet hellyyden lähelläsi kun kosketat toista Hän, joka vie ajatuksesi kauas sinne alkulähteelle Sen tunsit kerran ja tiesit olevan vielä totta elämässäsi Luot itsellesi toisenlaisen maailman mitä toiset eivät näe Jaksat ja elät vain sitä hetkeä odottaen kun on aikasi kuulua jonnekin, missä olet aina ollut sydämessäsi
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi