Sinun sanasi
tuntuvat niin läheisiltä
kuin kävelisin kanssasi
niitä lapsuuden polkuja
Äiti jota lämmöllä hoidat
toiset ovat kaukana poissa
Sydän joka käpertyy
kokoon surusta ja itkee
tuskan kyyneleitä
Sinun voimasi on suuri
vaikka hentona kävelet
kotisi polkuja
työntäyteisessä
maastossa
Minne katosi ilo
lasten nauravat silmät
Ne menivät tuulen mukana
sinne laskettiin
ilon siemenet
Kerran on vielä
aika iloita sydämen
avautua kaikelle
Syvät varjot aukeavat
olet taas onnellinen
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi