Niin kuin silloin ennen
kuljin kanssasi
samaa polkua
kauniissa metsässä
niin nytkin
yritän löytää sisältäni
sen kauneuden,
minkä olen hukannut jonnekin
Tyhjyyden kumma tauti
yrittää valloittaa
kaiken olevaisen
vaikka elän olen mukana
en ole kuitenkaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Inhimillinen, haikea ja herkkätuntoinen, syvältä koskettava runo. Pidän lopetuksesta aivan erityisen paljon.
Sommittelet tekstin kauniisti aina. <3
Monista asioista on pitänyt luopua.
positiivisuus runosi punainen lanka,vaikka
tyhjyys on hetkellisesti sisälläsi
runosi on kaunis
Hyvä runo.
Pidin :)
Tykkään tuosta kohdasta
"Tyhjyyden kumma tauti
yrittää valloittaa
kaiken olevaisen"
Jää mieleen. Tuore ilmaisu (minulle ainakin) siitä, miten tyhjyys valtaa mieltä ja sen ihmettely; "kumma tauti".
Kaunis ja koskettava runosi, ajatukset harhailevat jossakin muualla ja sama kaunis metsäkään ei enää kosketa.
Elämässä on välillä tyhjiä sivuja ja varjoisia päiviä, mutta valo ja elämänilo löytyy aina, kunhan uskomme elämän kantavaan voimaan.
Kaunis runo.
Runosi on kaikessa haikeudessaan ja herkkyydessään kaunis.
Herkän kaunista ja kuinka
tyhjys aina luonnossakin täyttyy
myös ihmiselossa
:)
Pidin kovasti. Pohtivainen runo ja hyvin kuvailtua tunnetta.
Haikea, herkkä runo
Sivut