Katsoin talven tummuvaa taivasta
hevonen kutsui luokseen
siellä kaukana
sen oli niin ikävä ihmistä
se hipaisi hiljaa turvallaan
tule on jo aika älä mene pois
surullisen katseen luo eläin vielä kerran
kääntyvään ihmiseen
vain sinä olit unelmani
ei toiset voineet lohduttaa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä runosi koskettaa.
eläydyin tähän ihanaan runoosi
ihan täysin
ymmärrän suuresti mistä
kirjoitat
kuinka hienoa onkaan saada lohtua eläimestä, hieno herkkä runo, vaikeasta tunteesta johon hevonen tuli pelastajaksi
Suruisan kaunis on runosi
Sivut