Muistan sinut ahkerana naisena
teit aina jotakin käsilläsi, silloin
kun olit töilläsi navetassa tai sisällä,
en nähnyt sinun koskaan
pysähtyvän valittamaan mitään.
Palvelit meitä lapsia ja meidän isää,
sinä olit vanhanaikanen,
ei sitä silloin odotettu miehen apua
tavallisissa kotitöissä,
miesten työ oli erikseen.
Usein olit huolissasi meistä lapsista,
miten selviämme maailmalla,
meitä oli monta, kaikkia kosketit sanoillasi.
Lämmin olemuksesi loi lapsuuteen turvan,
jota vieläkin muistelen.
Nyt olet siellä kaukana ihanassa
taivaan paratiisissa nautit elämästä
autat meitä lapsiasi enkelin tavoin,
valvoen vieläkin muistoissamme.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kivoja muistelmia, mutta proosalta vaikuttaa
Tässä runossasi asuu rakkaus äitiä kohtaan vieläkin, muistoissasi. Kaunis muistelu.
Sivut