Hiljaisuus rauhoittaa ja antaa voimaa
elämän myrskyissä vaeltavalle mielelle.
Hiljaisuus koskettaa kylmyydellään
yksinäisyydessä kulkevaa
ja surun pisaroissa kylpevää
ikävöivää sielua.
Hiljaisuus satuttaa
sanomattomilla sanoillaan
ja vie viimeisen toivon hiljaisuudellaan.
Kohtele siis hiljaisuutta
niin kuin toivoisit sen kohtelevan sinua.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Jokainen kokee hiljaisuuden omalla tavallaan.
Hiljaisuus antaa tilaa, jollekin se tosin voi olla ahdistavaakin. Itse olen aina pitänyt hiljaisuudesta, ammentanut siitä.
Puhuttelevan Hieno runo.
Upea runo.Hiljaisuus on monisärmäinen juttu,aivan niinkuin sanoit sen tuossa runossasi.
Tämä teos pistää lukijan kyykkyyn - ja painaakin sinne tosissaan.
Sieltä kyykystä sitä lähtee rivi riviltä koskettamaan kirjaimia - jotka sanoina koputtelevat sydämen ovelle - kahteen kertaan.
Ensi kerralla kertoo koputuksellaan että; " ihana rauha ja levollisuus - upea hiljaisuus"
Toisella koputuksellaan tuokin jo ikävää tullessaan - ehkä sitä pientä pelon sekaista ajatustakin siitä että jatkuuko tämä hiljaisuus - yskinkö yksinäni?
Voi että on ajatuksiani pyörittelevä teos. Päällimmäiset niistä kommenttiini tähän tapailin.
Vaikuttava veto, on tämä runoteos!
Niinpä. Hiljaisuudella on oma tehtävänsä, aikansa ja paikkansa ja tarvitsemme sitä voidaksemme hyvin. Hyvin kuvattua aiheesta, otsikko keräsi runon sanoman tehokkaasti.
Kaunis ja koskettava on runosi hiljaisuudesta. Joskus hiljaisuus on ihana olotila, mutta silläkin voi satuttaa. Viime mainitussa on kyse ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta tai sen puuttumisesta. Voidaan ohittaa kuin toista ei olisi lainkaan olemassakaan. Se on ikävää. Toki jokainen on inhimillinen, ja voi olla, ettei ymmärrä sen satuttavan, mutta niin sekin tekee. Se on välinpitämättömyyttä toisin ajoin ja siksi se satuttaa.
Kuinka totta tuo onkaan...hiljaisuus on toisinaan todella rauhoittavaa, toisinaan todellista piinaa...hyvä runo!
Hiljaisuus ja oma rauha on nautinto, kun sitä kaipaa mutta jollekin yksinäiselle se kai voi olla piinaavaa. Tässä elämän hyörinässä on terapeuttista joskus pysähtyä ja antaa aikaa itselleen.
Puhutteleva runo.
Hiljaisuudellakin on monet kasvot.., jotka muutuvat riipuen jokaisen omasta elämäntilanteesta.
Itse tunnen vain hyvää hiljaisuutta mutta tunnen kunnioitusta tuota kuvaamaasi kohtaan
Joskus hiljaisuus voi myös huutaa olemassa olollaan...
Kaikessa hiljaisuudessa hyvä tulee..niin kuin tää runokin:-)))
Sivut