Ajan kovettama

Runoilija Makarios

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Makarios kuva
mies
Julkaistu:
380
Liittynyt: 15.7.2007
Viimeksi paikalla: 5.1.2025 21:41

Asuinpaikka: Kalajoki
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
4.1.1965
Facebook:

 
Yhä syvemmälle häviää
ajatusteni herkkä kosketus,
kun aika kasvattaa ympärilleni
kuivettuneita kerroksiaan.

Minun mieleni on kuin vanha sipuli,
joka kiireisen ajan keskellä
kätkee kuivuvan kuorensa sisälle
kyyneleillä kostutetun
hauraan sydämen.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Mielen vertaaminen vanhaan sipuliin on erittäin hyvä vertaus. Loistavaa tekstiä jälleen.

Hyvä vertaus.

Siellä se on sisimmässäsi herkkyys,
kun sille on vain otollinen aika ja paikka
ilman kiristävää kiirettä.

 

Niin kauniisti sanottu! Kaikki me olemme niin herkkiä ja viattomia syntyessämme, mutta aika kasvattaa sitä kuorta jokaiselle. Huokaus! Muistetaan olla vielä lapsenmielisiä ja nauttia täysillä keväästä ja auringosta! :)
Ihana. Niin se on.
Haikean kaunis runo elämän muokkaamasta ihmisestä.
aivan kuin minun tuntemukseni juuri tänään
Kaunis runo, niin minunkin.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut