KALLIOMAALAUS

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
916
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 22.2.2025 15:13

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Harmaan kallion seinämään

     sydänverellä maalattu,

            saavuttamaton saalis;

    muinaiset hirvet.



             Niiden höyryävä hengitys

          yhä aamu-usvana 

                         järven pinnalla.
oletus

Kommentit

Kuvia, eläviä kuvia tuottaa tämä!
Samoin kuin edellinen kommentoija voin nähdä tämän näyn elävästi mielessäni. 
Hieno runo 😉 
Upeaa, voin kuulla hirven hengityksen, eikä ole kiirettä.
Tässä nykyhetki ja menneisyys kohtaavat ihastuttavalla tavalla, upeaa.
elämä jatkuu, vuosisadasta toiseen
sydänverillä muistoina monet kuvat maalattu
monet kirjat kirjoitettu

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot