"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä. Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."
Pienellä kynän liikkeellä sanan merkitys muuttuu vähän, joskus paljonkin... jäin miettimään lopun maatumista / arvon nousua... totta, maa rikastuu kuolleiden lehtien hajotessa. Näppärästi ajateltu!
onpa hieno ja monivivahteinen
syysruno - näen siinä lehdenkin merkityksen
korostuvan maatumisen jälkeen, kuten monasti
käy ihmisten elämien päättyessä ja heidän
arvonsa noustessa juhlapuheissa
Kommentit
syysruno - näen siinä lehdenkin merkityksen
korostuvan maatumisen jälkeen, kuten monasti
käy ihmisten elämien päättyessä ja heidän
arvonsa noustessa juhlapuheissa
Sivut