VAIN PIENI AALTO

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
906
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 18.1.2025 12:17

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

Vesi jäätyy pian.

Vielä kerran katse yli aavan.

 
Kaikki mennyt, mennyt siinä
raskaassa tyyneydessään.

Muisto –
jokin muisto -

pieni aalto vielä rantaan,
ei sen enempää.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Joskus on hyvä pysähtyä muistelemaan menneitä. 
Henkeäsalpaavaa tunnelmaa sanassa muisto, hieno runo
Tunne, jonka voi täysin jakaa, minimalistinen kuvaus syksyn kosketuksesta. Pidän!
Runoasi lukiessa syksyisen maiseman voi nähdä edessään ja kokea tuon tunnelman , niin elävää on runokielesi.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot