Kuin kesätuulen henkäys talven viimassa
- läpi kenkien kohinan ja vaatteitten huminan
kuulin aivan selvästi;
joku kuiskasi kadulla, tungoksessa:
”Minä rakastan sinua”
Joku noista kulkijoista kuiskasi sen minulle,
kun ihmisvirrat taitavasti väistellen
valuivat toisiaan vastaan,
juuri kun aioin astua portaalle
ja avata liikkeen oven,
joku kuiskasi minulle:
"Minä rakastan sinua"
ja meni sitten menojaan,
eikä minulla ollut rohkeutta
pysähtyä, kääntyä katsomaan
kuka niin lähestyi minua.
Porras ei sammaloidu,
eikä asfaltin halkeamaan ruoho juurru.
Lorvailen avaamisesta sulkemiseen saakka
liikkeen ovella joka päivä,
siellä missä ihmisvirrat taitavasti väistellen
kohtaamisen katseita vältellen
valuvat toisiaan vastaan.
Päivästä päivään odotan
sormenpäillä tunnustellen
kuulo herkkänä kuin sokealla
että se sanottaisiin uudestaan.
Olen siihen valmis.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tai ainakin visualisoin rainaksi tämän elävän runosi -
kuiskaus saattoi olla myös, lähteneen energian aikaansaama
Sivut