Ilma on levoton,
ryntäilee päämäärättömästi
tuonne tänne,
heittää roskia silmille,
ja äkkiä rauhoittuu,
kuin mitään ei olisi
tapahtunutkaan.
Lehti kääntyy.
Mykkä hämärä
ja hiljainen puu
ajatuksiinsa uppoutuneet.
Tunnustelen maata
jalkojeni alla:
tukeva.
Mitä minä olen,
kun taas maaksi tulen?
Mikä minä olen?
Pieni ja vähän tuikkiva
omissa silmissäni
kuin puun lehti
kuivun ja käperryn.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut