Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
928
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 19.5.2025 6:32

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

TÄYTTÄ ELÄMÄÄ

 

Huhtikuu vasta lopuillaan
ja kuitenkin marjapensaissa
jo uudet silmut
ja koivun oksassakin
hennonvihreät korvat.
Mihin tämä kiire voi johtaa?


Katselemme ulos ikkunasta.
Kostea tuulenpuuska
riuhtaisee koivun latvuksesta
kiertävän kuoleman kultalehtiä.

Ne juoksevat pihan poikki
kuin paniikkikohtauksen saaneet.
Vaiteliaina jäämme paikallemme,
odottamaan uutta tuulta,
draaman jatko-osaa.


Sade sylkäisee lasiin
ja me kääriydymme takaisin
peiton alle.
Siellä minua ei pitele enää mikään.
Otan sinut syliini
ja tunnen kuinka nännisi kovettuvat
kämmeniäni vasten.

Kinoksen alta,
mullasta, työntyvät
ensimmäiset krookukset.

Kommentit

Tämä teos on suojattu tekijänoikeuslain mukaan. Kaikki oikeudet pidätetään.
Oho, loppupuoli yllättää todellakin, krookukset ovat kauniiita <3 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot