Miten syntyisi soiva riimi?
Sopisiko runon rustaajien tiimi?
Ehkei se olisi oikein legitiimi!
Paras ottaa individi näkökulma:
yksin ratkottava lyyrinen pulma,
mikä sana ja mihinkä muotoon,
miten verevyyttä kalvaan lihaan,
vai tyytyäkö pelkkään ruotoon?
Jos jäi ässäkortti hihaan,
lyö se heti lautaan
ettei toinen ehdi sitä ennen
lyödä sinut tullen mennen.
Sana sieltä täältä varasta,
jos ei muuta keinoa
mukaile vapaasti Leinoa,
mutta älä likaa Viitaa,
ettei nouse siitä riitaa:
"Onko lainkaan omaa perää
jos riimit vainailta kerää?"
Lukien Leinot ja Viidat mukaan
pane itsestäsi kaikkein parasta,
niin oikea runoilija olet jos kukaan!
Älä sanoja säästä,
revittele kun olet nuori!
Hetken päästä
rypistyy ulkokuori
ja hyvin vitkaan pelaa luovuusaivo,
tai raksuttaa vain tyhjää.
Niin saavuttamaton
kovin usein on
julkimenestyksen taivo.
Älä ujona
nurkan hämärässä nyhjää,
vaan tunteittesi asiaa
kirjoita, kirjoita kaikki ilo ja raivo
elosi aikana, jona
eväitä on ja kirjoitus luistaa,
myös nokkelat riimiparit muistaa.
Ei luovuutta saa kukaan
haudan pohjalle mukaan,
ei mullan alta runoutesi
nouse nettiin.
Menet niine säkeinesi
vain Helvettiin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut