JOUTSENET

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
925
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 28.3.2025 7:09

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 
On aika nousta, muuttaa.
Kolmesataa lähtöä mielessä,
kolmesataa nousua
ruovikkoisesta, pitkästä järvestä,
joka kohta jäätyy.
 
Ne lipuvat liki:
ojentelevat kaulojaan, sukivat siipiään,
kampaavat toisiaan.
Joku vähän verryttelee,
lyö siivillään ilmaa.
 
Torvi soi. Joko on aika?
Ei vielä.
Ilta hämärtyy, kylmä puree.
Matala järvi peltojen kainalossa
nyt jäässä.
 
Järviruo’ot asettavat näytteille
menneen kesän muistoja
kuin valokuva-albumissa.
 
Valkoiset linnut ovat lähteneet.
Lunta sataa jäälle.
Näkymättömissä virtaa
suru, kaipaus ja yksinäisyys.
 
Keväällä joutsenet palaavat
ja hajaantuvat.
Lintutornissa joku nojaa kaiteeseen,
kiikaroi, arvioi sydänten lukua.
Minun sydämeni jakautuu;
osa niiden kaikkien mukaan.
 
Uudet poikueet syntyvät.
Kyllä niissä on myös minun vertani,
sydämestä sydämeen virtaavaa
oletus
Vapaa tägi: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Upeaa, osin hieman jopa viiltävänkin kaihoisaa tunnelmaa.
Haikeankaunis, hieno runo.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot