VANHA HERRA SYKSY JA NEITI KEVÄT

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
915
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 20.2.2025 11:16

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

On väsynyt Syksy jo,
vanha ja raihnainen.
Hän ikkunan ääressä istuu,
utuiseen, koleaan päivään
haaveillen katsoo:

”Missähän mahtaa majaa pitää,
hän, se ihanankaunis tyttö,
kirkassilmäinen, kukkahattuinen,
nuoruuteni Neiti Kevät.”

On tehtävä se kai nyt
joka tekemättä on jäänyt!
Hän etsii kirjelehtiön ja kynän,
tämä raihnainen ja väsynyt
Herra Syksy,
ja kirjeen kirjoittaa
ja siinä sen vihdoin tunnustaa:

"Vain sinua minä rakastan,
vain sinua ainoastaan,
oi ihanankaunis Neiti Kevät."

Pitkä on talvi ja luminen tie.
Kiireettä
Talvi  kirjettä vie.
Takatalvi sen sitten aikanaan
kohmeisin sormin laatikkoon pudottaa.

Mutta myöhässä sen postin tuo.
Neiti Kevät silmäyksen vain
viestiin luo,
sen kokoon sitten taittain.


Vatsan pyöreidestä niin,
siitähän täällä paljon puhuttiin;
sen toki myös kaikki näki
koko luomakunnan väki:

Neiti Kevät,
tämä ihanankaunis, kukkahattunen,
raskaana nyt on,
myös itsekin sen tunnustaa:
Kesän lasta, onnellista,
sen synnytymistä pian odottaa.

Sitruunaperhonen
hatun kukkaan jo istahtaa.


 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Voi Luoja, miten kaunista tekstiä. 
Voi sanoa Haaveita, haaveita vain kauniisti kirjoitetun runon luin. Mutta en sano unta on elämä vain, joskus vanhaa onni potkasi ja siivin harmaikin hän löytää rakkauden ja hyvän tovin viettää voi mennä päiväkausia. että hän rakastaa nuoruutensa kuvia. Mutta jokaisen on joskus lähdettävä pois. Syksy on pölyn pyyhkimistä rippipuvusta tuulettamista. Se ei tunnu painavan syksyn papaa, ukkia, isoisää. Hyvä runo
Haikeaa , mutta kaunista.
Ihastuttavan satumainen runosi tuo hymyn huulille. .)

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot