Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
923
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 22.3.2025 22:19

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

ALAJÄRVELLÄ SATEISENA LOKAKUUN PÄIVÄNÄ

 

 

Hämärä on laskeutumassa
ja kipu lonkassa vähän hellittänyt.

Alajärvi on alhaalla.
Laskeudun rantaan,
ja totta, vesi on alhaalla,
vai onko veneet vain vedetty rannalle
niin ylös?

Alkaa sataa.
Pisaroiden laajenevat renkaat pinnassa,
aina uudet ja uudet.
Vastarannalta nousee uusia tummia pilviä.
Sieltä ne tänne hitaasti lipuivat
kuin tuuliajolle jääneet veneet
ilman soutajaa.

Nousen ylös toista rinnettä,
loivempaa, mutta muhkuraista polkua.
Joku näkymätön lintu päästää teräviä ääniä.
Liukkaista kivistä polulla
se varoittaa.

Kivet sopuisasti väistävät.
Ovatpa ne huomaavaisia!

Kiittäen mitä kohteliaammmin
niille syvään kumarran.

Kommentit

Tämä teos on suojattu tekijänoikeuslain mukaan. Kaikki oikeudet pidätetään.
Joskus kaikki palat ja kivet loksahtavat paikoilleen, se on hyvä tunne.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot