Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
922
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 9.4.2025 7:50

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

TE DEUM LAUDAMUS

 

 
(Anton Brucknerin sinfonia nro.9 d-molli)


Viulujen hauras tremolo
värisyttää pyökkimetsän lehvistöä.

Äkkiä tuulenpuuska
vatkaa latvustoja hetken
ja rauhoittuu.
Kirkas välähdys kuin peilin heijastamana.


Etäällä vuorenhuipun jäätikkö
sulaa, vaskien kimallus,
pyörteet, kouristukset,
demonit tanssivat kuolevan kanssa,
paljain jaloin hehkuvilla hiilillä tanssivat.
Ja sitten aukeaa koko maailman kauneus:
Adagio. Langsam, feierlich,
jääköön soimaan
viimeiseksi maailmassa,
kun kaikki muu hiljenee,

ja pilvien viimeinen ajo idästä länteen
kohti auringonlaskun purppuraa
ja sen jälkeen sisäänhengitys,
pidätys ja äänettömyys…

Jos on luotava -
musiikkia, miksi ei
yhä suurempaan,
yhä ylemmäksi,
niin kuin Bruckner,
sisälle meidän sydämiimme​,
ja vain Jumalan kunniaksi.

Kommentit

Tämä teos on suojattu tekijänoikeuslain mukaan. Kaikki oikeudet pidätetään.
Vaikuttavaa, täytyy muistaa hengittää, tätäkin lukiessa.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot