KAIKESTA HUOLIMATTA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
922
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 10.4.2025 13:13

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 



Nostan säleverhon ylös. Kaikesta huolimatta kevät näyttää tulevan. Oksat ikkunan takana heilahtelevat tuulessa. Silmälasini ovat likaiset. Olen katsellut niiden läpi tätä huonetta seinästä seinään niin kauan, että ne ovat jo sumentuneet.


Aurinko paistaa kirkkaasti, mutta en aio estää sen tuloa sisälle. En tarvitse turvaväliä. Linnut käyvät vielä nokkimassa talipalloa ja sieppaamassa nokkaansa auringonkukan siemenen lintulaudalta. Se roikkuu puun oksassa ja heiluu tuulessa. Syökööt nyt niin paljon kuin vatsaan mahtuu.


Tuohon puun oksalle minäkin voisin lentää. Muutama siivenisku ja siellä olisin. Maassa on korsia ja heinänsilppua. Syksyllä jäi haravoimatta. Otan yhden heinänkorren hampaitteni väliin ja pyrähdän oksalle. Se on ensimmäinen korsi oksanhaaran uuteen pesään. Kevättä on vielä edessä ja aikaa rakentaa. Kyllä sen pesän joku naaras vielä näkee, ja tulee lähioksalle keikistelemään. Se on hyvä merkki.


Kaikesta huolimatta kesä tulee.

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Ihanan kevyt ja aurinkoinen runo
Erittäin hyvää kerrontaa, kaikesta huolimatta päivä paistaa <3 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot