Illalla hautasin
pihlajan alta löytämäni
kuolleen pajulinnun.
Samalla tavoin oli siihen nukahtanut,
kuin minun lapsenlapseni
leikkiensä loputtua.
Pitkä yö.
Suruaika.
Paperilyhdyt ajelehtivat virrassa.
Hämärä hetki,
kunnes puiden takaa nousee
auringon punaisena liekehtivä huivi.
Äkkiä valon vaatteita liehuu
aamutuulessa kaikkialla.
Ensin etäältä,
varovasti,
sitten täysin rinnoin
linnun laulua,
joka nousee ylemmäksi,
hopealle välkehtien
yhä ylemmäksi
Hiroshiman taivaalle.
Eikä koskaan se maahan laskeudu.
Maata ei enää ole.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tästä voi löytää useita tasoja.
Sivut