KERRAN VIIKOSSA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
907
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 20.1.2025 13:34

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 
Hämärän käytävän perällä, huoneessa, jossa vuode auki, peitto lattialla kasassa, radio illasta yön yli soinut, kun Piaf heti aamutunteina laulaa: "En kadu mitään."
Entä tämä nainen, katuuko hän, joka istuu sytyttämätön sikari hampaissaan sängyn reunalla
ja jalassaan vähän räjähtäneet kalsarini, joista olin kuminauhan katkettua jo päättänyt luopua, enkä tiedä mistä syystä, mutta siinä hän nyyhkyttää ja sitten niistää nenänsä lakanan reunaan?
Olen avuttoman epävarma. Kuinka voin lohduttaa, mistä päin uskallan lähestyä häntä. Suutelen häntä niskaan ja avaan ikkunan auringonnousuun.

Pihalla autoa käynnistetään ja se lähtee sieltä renkaat ulvoen, kääntyy kadulle. Vastapäisen talon kolmannen kerroksen ikkunassa seisoo joku nainen yöpaidassaan, raottaa verhoa, kurkistaa vaivihkaa lähtijän perään.
Mistähän siinä on kysymys?  Olikohan heille tullut riitaa? Sitä minä en olisi tahtonut heille tapahtuneen. En ollut nähnyt heitä tosin koskaan onnellisena yhdessä. Toivottavasti viikon kuluttua asiat ovat heillä jo toisin.

"Tulenko ensi viikolla samaan aikaan?"  kysyy hurmaava nainen sänkyni laidalla ja pölläyttää keuhkoistaan sikarin  savua, joka leviää aamuauringon verkalleen valaisemaan makuuhuoneeseen.

"Tahdotko sinä minun vielä tulevan" hän jatkaa sitten?

"Olen valmis" vastaan hänelle ja hymyilen.
"Olet lämpimästi tervetullut!"

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Mielenkiintoinen tarina, odotan innolla jatkoa.
Elokuvamainen, mielenkiintoinen kohtaus aamujen herkkyydestä. Kuinka monenlaisiin aamuihin täällä herätäänkään, toisistamme tietäen tai tietämättä. Todellakin, tälle kaipaa jatkoa, selityksiä.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot