LOKOMOTIV

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
912
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 6.2.2025 11:05

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Veturin pillin vihellys
ja vaunujono nytkähtää liikkeelle.
Pyörät kolkkaavat tasaisessa rytmissä.
Matkamusiikkia se on.

Junan mentyä
painan korvani kiskon kylmään rautaan.
Vaineneva, etääntyvä humina.

Menneitten vuosikymmenten hiljaisuus.

Veturi, ruostuva muistomerkki
vanhan, punatiilisen veturitallin vierustalla.

Kuulen yhä kiskojen kolkkeen korvissani.

 
oletus
Vapaa tägi: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettavaa, muistot elävät ja jättävät jopa äänijälkiä <3
Tämä vei painamaan korvan kiskojen rautaan, miettimään, mitä kaikkea hiljaisuuden takaa kuuluva kolke kertoo. Jätti miettimään menneisyyttä, lapsuutta, kohtaamisia asemalla. Lupaa kysymättä vei matkalle, rauhaisaan tunteeseen ja muistoihin, kiitos
Matkantekemistä monessakin mielessä, ja matkantekemisen symboliikkaa jonka ainekset ovat koetusta elämästä. Itse myös mielelläni pysähdyn katselemaan vanhoja esineitä, rapistuvia hökkeleitä, ruostuneita kulkuneuvojen jäänteitä. Siinä on jotakin riipaisevaa ja oudolla tavalla kaunista resonointia elämän rajallisuudesta ja pienten hetkien ainutlaatuisuudesta.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot