MINÄ KUOLEN

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
924
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 25.3.2025 19:36

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 


Minä kuolen 
huhtikuussa
kello kahdeksan.
Lumi hupenee katoilla
ja varpuset kylpevät lammikossa.

Kello kahdeksan,
huhtikuussa
juuri silloin,
kun minä kuolen
kätilö läimäyttää
vastasyntynyttä pepulle
ja ilmoittaa:
"Terve poikalapsi! Onneksi olkoon!"

Huhtikuussa, 
kun lumi katoilla
on harmaata ja haurasta,
väsynyt,mutta ylpeä äiti
antaa rintaa pojalleen,
ja minä kuolen
onnellisena.
oletus
Vapaa tägi: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Tässä runossa yhdistyy upealla tavalla syntymä ja kuolema. 
Upeasti elämän kiertokulkua kuvaat
Sinä kuolet ja synnyt ihan uudeksi, siitä varmaan kerrot tässä, ei niin surullinen kuolema :-)
Upea runo, jotenkin niin todella kaunis.
Entis aikaan monet aavistivat oman lähtönsä, jopa kellon tarkkuudella!*
ja kaikki jatkuu, kuin ei kuolema olisikaan
Tämä on aika raju runo, vahvoja sanoja runominältä kertoa kuolemansa ja vielä kuukaudenkin. Oliko tarkoitus hätkähdyttää ja laittaa pohtimaan vaiko molempia? Niin tai näin, onnistuit.  Väkisinkin rupesin pohtimaan tässä kuolemaa ja jälleensyntymää, vaikka en itse uskokaan näin. 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot