TUNNISTUS

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
916
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 22.2.2025 15:13

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Kaikki ei silloin ollut hyvin,
                    - vaikka siltä näytti,
      kun aurinko hymyili
           vastustamattomalla lempeydellään.

Ei kaikki kuitenkaan ollut aivan
                                                     kohdallaan.
Ette te sitä nähneet,
         kun vastapesty pyykki riippui narulla.

Raikkaat ja hyvälle tuoksuvat
                          alusvaatteet liehuivat
         leppeässä tuulessa.

               Ei, ette te sitä nähneet.
    Ei kaikki ollut niin puhdasta,
                                                   täydellistä.

                   Entä  rakkaus?

     Oli vain tukikohta
                         levottomalle sielulle,
       leijonan kesyttäjän ja
                        trapetsitaiteilijan sielulle,
      jolla on tarve vain kulkea
                                    maan äärestä
              maan ääreen.

              Asua asuntovaunussa,
valla pysyvää osoitetta –
                      pysäköidä vieraalle pihalle
        ja taas nosta kytkintä,
                       siirtää vaihdetta isommalle,
       toiveena harhailla ja löytää,
                                      ja jälleen eksyä,
                    ja lähestyä pimeässä metsässä
       salaperäisen seurueen
                                    nuotiota,
                      nähdä liekkien
                               eloisa leikki nuotiopiirissä
            ja tunnistaa varjosta äkkiä
                       jokaisen kasvot,
              kipunoivan tulen kajossa
        tutut ilmeet, monesti nähdyt,
                           aikojen takaa läheisten,
             yöhön kadonneitten,
                                          rakkaitten.

            Tunnistaa ne
                   vain häivähtävän hetken
                         ja tajuta, että minä kuljen
            - yksin täällä
                          vieraassa maisemassa
                  vain vieraita ihmisiä kohdaten.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tällä hetkellä ei ole pakko olla kenenkään kanssa tekemisissä <3 
Tällä hetkellä ei ole pakko olla kenenkään kanssa tekemisissä <3 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot