TASKUN POHJALLA VÄHÄN VALOA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
920
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 13.3.2025 18:55

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 





Pilvisen taivaan päällä


on pilvinen taivas.


Harmaat housut vyötetty,


taskun pohjalla vähän valoa.




Hiljaisuus sallitaan variksien raakkuessa,


marraskuun hiljaisuus marraskuussa aina.


Asfaltilla makaa litteä, märkä päästäinen selällään.


Sen omistuksesta varikset keskustelevat äänekkäästi.


Harmaa hellyys


ja laiha lumi


katsovat toisiaan silmiin


sopivat yhteen

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettavaa, elämässä on paljon kaikenlaista ihanaa <3 
Hauska runo, vaikka ei ehkä sen pikkuruisen taapertajan mielestä. "Laiha lumi",  hyvin sanottu!
Nim.merk."lihavaa lunta odotellessa" !
vähä valo taskunpohjassa riittää...
harmaa on väri sekin, suorastaan
räikeä mustan rinnalla -
pidin runosta, sen jännitteestä
ja kielikuvista
Hienosti omaperäinen.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot