Lumi on sulanut niin

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
903
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 3.1.2025 11:34

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 

Lumi on sulanut niin,
että kaikki puhuvat yhteen ääneen
uusia päällekkäisiä suunnitelmia,
miten sitten kun ruoho
ja kukat
ja loma.

Alan kaivata syksyä,
ensilumen surumielistä
hiljaisuutta
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Voi, nyt on juuri hyvä näin! Rakastan kevättä. 😍
Niin, totta puhuen rakastan minäkin kevättä, kesää, syksyä ja talvea. Olen huonotapainen, ja kirjoitan joskus ns. roolirunoja, saatan asettua vaikka lapsen mieliseksi tai naisen nahkoihin.  Minusta ei koskaan tiedä, olenko minä minä vai joku muu.  Täysin en irtoa koskaan omasta identiteetistäni, enkä halua kirjoittaa koskaan omaa eettistä ajatteluani vasttaan.  Esimerkikisi en voisi kirjoittaa runoa, joka kehottaisi tappamaan, raiskaamaan tai kiduttamaan.  En myöskään runoissani "leikkiä" olevani rasisti.  Eräs runoni joskus tulkittiin rasistiseksi, vaikka se ei ollut tarkoitukseni.  Runon aiheena oli Etelä-Afrikan rotuerottelu, ja kun runossa kirjoitin repliikejä hallitsevaan vaalkoisen miehen suuhun, se ymmärrettiin niin, että ne olisisvat minun kannanottojani rotusortoon.  Se poistettiin RR:sivuilta sheriffien toimesta. Lähetän sen runon sinulle yksityisenä kirjeenä, niin ymmärrät. Runon nimi on PUSU, ja se viittaa Suomessa joskus tehtyihin Neekerin pusuihin.
 

PUSU

 
 
 
VAIN VALKOISTEN SIELUJEN
SILMIN VOI NÄHDÄ TÄYDELLISIMMÄN
SYMBIOOSIN ETELÄISELLÄ PALLON-
PUOLISKOLLA HOMELANDIN MAA-
KELLARISSA.  OLE LOISTAVA
 
JA SUUTELE, MUSTA PIRU!
JOS SE TYHMÄ NEEKERIPENTU
NISKUROI, BOTHA-SETÄ UMPIOI SEN
PÄÄN SAMANTIEN PURKKIIN.
ETELÄN YÖ, MUSTA
 
SE EI OLE VÄRI.  SE ON
MUTAKUONO SPRIISSÄ; HAALEA,
VÄSYNYT  KUU JA VIHAINEN
NEEKERINPUSU PURKISSA
KELLARIN HYLLYLLÄ.
 
SIINÄ MEIDÄN ARJALAISTEN, KOKO
ROSKASAKIN KESÄ SÄILÖSSÄ: KUUTAMOA TAIVAAN-
LIEMESSÄ.  ON VAAN EKSPORTTI NIIN
AHDAS, VAIKEAMPI KUIN KAMELIN
KUNNON BUURIN SIITÄ KÄYDÄ ON,
 
SANOO HERRA, JOS HERRA ON.
MUTTA HOMELANDIN TAIVAS ON PUHDASTA
JÄTELAUTAA JA KUU
AALTOPELTIÄ.
        ****

 

Puhutteleva runosi!
Koskettavaa, on harvinaista, että keväällä kaipaa syksyä <3 
Ymmärrettävä väkökulma. Kevät ja alkava kesä aiheuttaa asioihin ryntäämistä, kasvit kasvavat toistensa päälle. Selviytymistaistelu ryöstäytyy hallinasta, ja kaikki ryntäävät erinäisiin pyörteisiin, kaikki tahtovat osansa runsauden sarvesta, ja syksyn seesteisyys kontrastina voi tuntua tai näyttää ihanteelliselta.
Tie objektiiviseen ajatteluun kulkee käymällä vuoropuhelua vastakkaisuuksien välillä, ja obkjektiivinen ajattelu on minusta hyve, raikas kuin tuuli, joka työntää pilvet taivaan sinisyyden edestä. Ymmärrän toki, että tässä on tutkittu totutusta poikkeavaa näkökulmaa tuttuun asiaan, ja se on esitetty vakuuttavasti. Kyseinen huomio kasvukauden sielullisesta vaikutuksesta on perusteltu. 

Runosta välittyy myös tietty henkilökohtainen kantaaottava sävy, kauneudentaju.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot