Kiertolaiset

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
919
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 11.3.2025 19:45

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 

Uni ei saavu.
Raotan säleverhoa.
En tunne tähtiä.
Ihmettelen, mikä se on
kaikkein loistavin tähti,
liikkumaton, sykkimätön,
kuollut, kirkas planeetta,
jonka joka ilta tapaan
samassa paikassa, ikkunassa.

Talo syöksyy avaruuteen.
Galaksien spiraalit pyörivät hitaasti.
Tuhannet tähdet kiitävät kohti.
En näe heitä, mutta tunnen.
He ovat lähellä.
Tässä pimeässä huoneessa
he rauhallisesti juttelevat toisilleen.
Kuulen sen avaruuden kohinan läpi.

On suuri sydän täällä,
pimeä aurinko.
Me kierrämme sitä,
planeetat
ja toisiamme kiertävät
muistot kuin kuut,
kuut kuin muistot.
Onnelliset päivät.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Ihana. Kiertämään jäin :)
Upeaa, kannattaa muistella kaikkea hyvää, mitä on elämässä ollut <3 
Jäin vähän jumiin tähän... Potkase avaruuteen kun läsnäoloni alkaa vaivata.
Hieno runo

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot