KAUPUNGIN VALOT

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
916
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 22.2.2025 15:13

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 



etäällä laaksossa
kaupunki
kuin maahan laskeutunut
valaistu avaruusalus


kaupungin takana
kukkuloiten yllä
illan punerrus


kaupungin valot
syttyvät  sammuvat
syttyvät


usvaa laskeutuu kukkulalta
rinnettä alas


autonlyhtyjen valokiilat
ja purppuranpunaiset takavalot
kiertävät kortteleita


hämärät porttikäytät
sisäpihojen korkeat muurit
ilmanvaihtotorvien pyörivät hatut
tiilenpunaiset katot
kattoterassi
kuin laivan komentosilta
joita täysikuu valaisee


kukkulan laella petäjien
tummanruskeat rungot


yötuuli puuskahtaa
latvat huojuvat
mäntyjen juurilla varpuja
kuivuneita käpyjä
ja havunneulasia


etäällä laaksossa
kaupunki 
maahan laskeutunut
valaistu avaruusalus
joka hitaasti nousee
nousu kiihtyy
valot sammuvat
ja kaupunki katoaa
avaruuden äärettömyyteen

yötuuli puuskahtaa
syvänvihreät latvat huojuvat
huojuvat  uljaat rungot
ja sitten täydellinen pimeys
ja hiljaisuus






 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Mietin lukiessa, Tampereeksi kaupunki sopisiko? Vedin ajatuksen takaisin kaupunki olikin avaruusalus? melkoinen loppu, hiljaisuus.
Toivottavasti maailmanloppu ei tule vielä kohtakaan.
Tässä runossa oli upea tunnelma. Ei olisi kaivattu edes sitä lopun katoamista. Tässä viihtyi.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot