OUTO LINTU

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
903
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 3.1.2025 7:23

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Maistan omenaa.
Se maistuu makealta
ja sen viileys tuntuu hampaissa.
Paljaan jalan alla kylmä lattia. 

Olet saanut kaiken.
On jo osattava luopua.
Nyt on luovuttava.

Tulevat kuut,
päivät, yöt samanlaiset.
Harmaat, raskaat pilvet
hiertävät maan pintaa.

Näet jo marraskuun,
routaan piirtyneet kasvot.
Ei elämää, sanot,
ettei sinun tarvitsisi sanoa:
kuolema.

Puun latvustossa,
hämäryydessä ja näkymättömissä
joku outo lintu ääntelee: 
ke-vät, ke-vät,
ke-vät-vät-vät!
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Runo niin kuin kaunis taulu, huikeita mielikuvia, vertauksia. Rivien välissä paljon ajateltavaa. Rehellinen kuvaus kuoleman väistämättömyydestä. Ajateltavaa.
Outo lintuko? Kuulostaa tiaiselta?  Mutta runosi harmaa, alakuloinen tunnelma kevenee mukavaksi lopuksi. Linnun onneksi sille elämä on koko ajan nyt,  nytnytnytnyt!
Oudot linnut ääntelevät. Pitkä syksy ja kylmä talvi ovat edessä.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot