TYTTÄRELLENI ELINALLE

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
902
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 31.12.2024 16:59

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

Sinä menet rohkeasti läpi tiheikön,
etkä tiedä mitä sen takana on.
Mutta se on sinun tehtäväsi,
kulkea tiheikön läpi
niitylle, jossa ensimmäiset ahomansikat
jo punertuvat, helteisen heinäkuun
väkevä tuoksu.
Selite: 
Tyttäreni muistolle, joka kuoli 2002 Juvalla auto-onnettomuudessa, jossa menehtyivät samalla hänen tyttärensä ja minun vaimoni. Elina-tyttäreni oli syntynyt 17.7.1971. Julkaisen tämän runon toistuvasti (nyt tosin vähän myöhässä) hänen syntymäpäivänään!
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

vieläkin - osanotto ihan hirveän menetyksesi vuoksi.
panee miettimään kohtaloita ja järkyttäviä käänteitä joita ihminen kohtaa.
korvaamattomia menetyksiä.
liian varhaisia kuolemia. miksi?
Mutta, muistoruno on hieno
ja lähteneet elävät mukana, edelleen
Otan sydämeni pohjasta osaa, näin vuosien jälkeenkin vielä <3
Runosi on niin kaunis, että hiljaisuus vain päälimmäisenä. Lämmin osanotto.
Kesät seuraavat toisiaan,  helteiset ja vähemmän helteiset,  kuin muistotkin,  jotkut suruisia, jotkut iloisia...  haalistuvat nekin joskus... elämä jatkuu ja kesä...  runo on mielestäni on yksi koskettavimmistasi. 
Koskettavan hieno muistoruno. Eihän tuollaista unohda koskaan.
Surun häivähdys, ikävän tuulahdus,
vieläkin vuosien jälkeen sydämeni värisee kun
muistan lukeneeni ensimmäisen kerran,
järkyttävää...
lämmin halaus, hieno muistoruno.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot