VUOSI VUODEN JÄLKEEN YHÄ SIINÄ

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
905
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 9.1.2025 12:21

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 
vain yliopiston almanakka
joka vuosi ainoastaan
ja nojatuolin jalat
päivästä päivään
täsmälleen samassa paikassa
jonka jäljistä lattiassa
kulunut kohta
on istunut siinä vuosia
katsonut herkeämättä
jonnekin taaksepäin
kauas

joku siinä kävi ja kysyi
olitko muistanut syödä
kun keitto pöydällä on jo jäähtynyt
niin ja lusikka koskematon
aina siellä ulkona sataa
aina vain kylmenee
mutta vain istuu ja katsoo
etäisyyteen:

mitä silloin oli?
mitä silloin meni?
olinko minä siellä silloin?
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Vanhat valokuvat sen kertovat, täyttävät muistin tyhjiä aukkoja, palan sieltä, toisen täältä. Hieno tunnelman kuvaus :)
Kurkkua alkoi vähän kuristaa runoa lukiessa, koska isovanhempani, vanhuus ja luopumisen vääjäämättömyys tulvahtivat siitä mieleeni. 
Lopussa on kysymyksiä, joihin vastaaminen voi kestää.
Syvän kaunista!

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot