HÄMÄRÄN RAJALLA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
906
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 18.1.2025 12:17

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 





                         katson ulos
ikkunan läpi näkyvät
                 vain tuoreet jalanjäljet
       tuolta tänne
                              saakka ovelle
            toin lunta
                         kengissäni
                   tupaan
                      näkymä niin
           todentuntuinen
                                 tupruaa
            puuterilumi
      tupruaa
               sytytän kattolampun
                            menen asioille ulos
           katsomaan vielä
                  näkyykö ikkunassa
            sähkövalo
                        ei kukaan kotona
               ylös alas tanssivat
                           lumihiutaleet
                                   kevyet
                 valaistuneet


                  on todellisuus
                                 mihin uskoa
                       ja että se
          todella tapahtuu

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Upeasti kerrottu, sieltä jostakin lumipyryn keskeltä <3
Sinnulla on kauniit katsonta kannat, niin syvälliset.
Tämä on kuin postikorttimaisema
kauniin luminen tanssivine hiutaleineen.
Rauhallinen seessteinen tunnelma.
Runo nappasi lukijansa mukaan, kuin oven avaten, pihalla tupruavaan lumipilveen. Ikkunassa näkyi valo.
Talvea parhaimmillaan.
Tuikkivaa valoa, jälkiä lumessa,
vähän salaperäistä olotilaa,
ihminen on tyytyväinen, onnellinen lämpimässä.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot