OMIN KÄSIN

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
905
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 8.1.2025 11:41

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 



”Kaikki on omin käsin tehtyä” - sanoo isäntämme, linnanherra ja tervehtii kätellen meidät jokaisen.

”Olen kaivanut vallihaudan, louhinut kalliosta muurien kivet, veistänyt kaikki koristeelliset honkaiset pylväät – kaikki tehnyt vain omin käsin”- kertoo linnan herra ylpeänä. "Nämä puureliefit, joita näette ympärillä seinillä, olen itse kaivertanut. Metsän eläimiä, hirviä, jäniksiä, susia, kettuja, karhujakin - kuin eläviä, niin täydellisesti veistettyjä", hän esittelee meille. "Luonto on lähellä!" 

Sitten hän ohjaa meidät ylös jyrkkiä ja kapeita kierreportaita linnan tornin ylimpään kerrokseen. Pyöreässä salissa on ampuma-aukkoja paksun muurin läpi kaikkiin ilmansuuntiin. Pohjoisen aukon edessä seisoo jalustassa kaukoputki.

”Katsokaa! Mitä näette?” - kysyy linnan herra tyytyväinen hymy huulillaan.

Minun vuoroni on nyt katsoa. Näen metsän rajassa sammaleisen kiven. Sen päällä makaa kuin kiveä suojaamassa, käpälät kiven reunojen yli roikkuen, kuollut punakettu - kuollut kuin kivi. Aurinko laskee metsän taakse. Punaisten runkojen välistä hohtava verenpunainen taivas ja punaturkkisen ketun raato – kaikki kuin sävy sävyyn puettuina tuossa näkymässä.


”Ammuin sen itse”, sanoo linnan herra. ”Haen sen aamulla. Teen turkista rukkaset omiin käsiin sitten.”



 
Selite: 
Fiktio. Perustuu tositapahtumiin kymmeniä vuosia sitten!
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Helpompi ois ollut lämpimänä nylkeä.
Meidän ei kuitenkaan tulisi olla liian itsekkäitä. Silloin on vähän ystäviä.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot