”Kaikki on omin käsin tehtyä” - sanoo isäntämme, linnanherra ja tervehtii kätellen meidät jokaisen.
”Olen kaivanut vallihaudan, louhinut kalliosta muurien kivet, veistänyt kaikki koristeelliset honkaiset pylväät – kaikki tehnyt vain omin käsin”- kertoo linnan herra ylpeänä. "Nämä puureliefit, joita näette ympärillä seinillä, olen itse kaivertanut. Metsän eläimiä, hirviä, jäniksiä, susia, kettuja, karhujakin - kuin eläviä, niin täydellisesti veistettyjä", hän esittelee meille. "Luonto on lähellä!"
Sitten hän ohjaa meidät ylös jyrkkiä ja kapeita kierreportaita linnan tornin ylimpään kerrokseen. Pyöreässä salissa on ampuma-aukkoja paksun muurin läpi kaikkiin ilmansuuntiin. Pohjoisen aukon edessä seisoo jalustassa kaukoputki.
”Katsokaa! Mitä näette?” - kysyy linnan herra tyytyväinen hymy huulillaan.
Minun vuoroni on nyt katsoa. Näen metsän rajassa sammaleisen kiven. Sen päällä makaa kuin kiveä suojaamassa, käpälät kiven reunojen yli roikkuen, kuollut punakettu - kuollut kuin kivi. Aurinko laskee metsän taakse. Punaisten runkojen välistä hohtava verenpunainen taivas ja punaturkkisen ketun raato – kaikki kuin sävy sävyyn puettuina tuossa näkymässä.
”Ammuin sen itse”, sanoo linnan herra. ”Haen sen aamulla. Teen turkista rukkaset omiin käsiin sitten.”
Selite:
Fiktio. Perustuu tositapahtumiin kymmeniä vuosia sitten!
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut