Keväällä ponttonilaituri
lähtee ajelehtimaan
jäiden mukana.

Se on siellä
kuin ruma ankanpoikanen
valkoisten joutsenten joukossa.
Mutta ne hyväksyvät sen.

Minua se vähän hymyilyttää.
Se on niin suunnattoman kookas
niiden joukossa
ja vähän luonnottoman näköinenkin,
kuin ei oikein olisi siellä
tehtäviensä tasalla.

Kyllä tuuli sen joskus
kotirantaan taas tuo.
Vene haluaa sen kuitenkin
aina omaksi kaverikseen.