TANKOJA JA HAIKUJA (sikermä)

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
919
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 11.3.2025 12:25

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 

 

 


 

(lähtö)

sammaloitunut
kivi vierii kumisten
rinnettä alas


lähtö ei ollut helppo,
elämänmuutos hyvä
***
  
(kesäillassa)

kesäillassa
kivet lämpöisiä vielä
ilta viilenee

***

(haavoittuva kivi)

läpikuultavat
siivet levällään kiven
päällä perhonen

maailman kovuudelta
sitä siivin suojelee
*** 
 
(myrsky taivuttaa)
 
myrsky taivuttaa
nuoren, alastoman puun.

riennän tueksi.
*** 
 
(honka)
 
ei raivohullu
talvimyrskykään syössyt
vallasta Teitä
Teidän majesteettinen
kaarnainen korkeutenne
***


(rajuilma)

kattojen yllä
sekasortoiset pilvet
myrskyajossa
*** 
 
(autiotalo)

pöydällä avoin
kirja, ikkunat rikki,
lukija poissa,
sanat pysyvät, runo
elää, talo luhistuu
***


(metsäpalon jälkeen)

aikojen myötä
metsäpalon jälkeen puut
taas hengittävät
 ***

(umpeen kasvanut)

lahden poukama
järviruo'on valtaama,
umpeen kasvanut,
pitäisi niittää, koota
keoksi ja polttaa
 ***
 
(tuhkaa)

hämärtyvässä
illassa kalan molskaus
lokin kirkaisu

sirotan tuhkaa veteen
sitten kuolonhiljaisuus
 ***

(valinta)

vesi on lämmin
uin salmen yli, vaikka
rannalla vene
 ***

(yli yön)

pyörteinen virta

saatan sinua yli
huojuvaa siltaa

jokainen askel varma
kun aamu taas sarastaa
 ***

(sydänverellä)

kalliomaalaus: nuo
muinaiset hirvet
sydänverellä
***
 
(varhain)

varhain aamulla
sataa yhä, rakeista
valkea polku
 ***

 
(sateen jälkeen) 
 
Kauan siitä on 
Satoi kun lähdit silloin 
Pilvet väistyvät 
 
Kimmeltävä pisara 
varvussa sateen jälkeen  
***
 
(syksy niin kirkas)
 
syksy niin kirkas
koivun kelta häikäisi
joutsenten aura
takaisin ne tulivat

odotan, milloin sinä
***
Selite: 
Pienet runot ovat kaikki leikattu joistakin pidemmistä runoistani ja muokattu sitten tanka- ja haiku-muotoon.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Toiset sitä osaa haikuilla, ehkä joskus opin itsekkin . Pidin. 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot