Silloin
lapsuus ja nuoruus leijailivat,
kevyesti sormenpäät
hipaisivat ohimoa
kysyivät:
Tahdotko?
Enkö minä tahtonut?
Tahdoin, mutta en sallinut
itselleni niiden hyväilyjä.
Väistin vasemmalle,
väistin oikealle,
juoksin pakokauhun vallassa.
Nyt vanhuus tulee yksin,
haaleat, väsyneet silmät,
ja ainainen vastaus:
Jos elonpäiviä annetaan,
niin kerran minä vielä
tahdon,
tahdon,
tahdon elää
varauksetta
koko täyden elämän.
Kun se on täytetty,
sanon vain, ei ollut valittamista.
Tähän asti pääsin.
Ihan hyvinhän se meni
loppuun saakka.
Jatkakaa siitä!
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut