Vielä tämän kerran
lähde maailmaan,
joka on aikoja
murentunut:
silputtuja kuvia,
muistin katkelmia,
päivien, öitten
ja iskelmien sekoitus!
Kuu oli
keltainen.
Tähdet syöksyivät kohti,
ja maa tärisi
kuin uuden ajan toivosta
ja odotuksesta jännittynyt maailma,
vaikka vielä lähimenneen kylmyydestä
viluissaan.
Vaatteet tehtiin vanhoista
harmaista vaatteista
vähän uudistettuina,
mutta puhtaita niiden piti olla.
Tärkeintä oli siisteys,
niin ettei tarvinnut hävetä.
Ne vuodet pimeitä
ja jo kaukana
kuin kuun tutkimattomat
kraatterit.
Olisi vielä niin paljon
tehtävää,
mutta aikaa liian vähän.
Kuu yhä kiertää
radallaan.
Selite:
Olin silloin yhdentoista ikäinen ja Unkarissa oli kansannousu.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
istuu lähelle kuin lintu
puhaltaa tuulena
puuskana läpi sielun
mitä oli olla kaikessa uusi
kaikessa alussa
kaikkien avoimien porttien äärellä
tietämättä
mitä niiden takaa löytyy
kulkea varman epävarmoin askelin
tietämättä pitääkö jalansija
uskomatta että se ikinä voisi pettää
epäonnistumisen varjoa tuntematta
tunnistamatta
polulla lapsuudesta nuoruuteen.
Arto
Sivut