Myötätunto saaga kullervolle

Surua kuka sitä ymmärtäisi, tuonelan mustasta joesta

äiti hänen luitaan käänsi

,mikä on osa osatonten

kuka hyljätyn itkun kuuli, 

kuka variksen nauruksi luuli,

t"äs on oltuna surulla,

surkuteltu, voivoteltu

vaan liekö tehtynä "tulosta"

vaeko laps pesuveen mukana, 

kuinka voi olla surulla, 

tuonen tummilla kylillä, 

mielellä apealla,

mitä sie laps polonen olet saanunna kokea,

kuka siulta henkeä yritti,

hirttämällä, polttamalla,kuka hukuttamalla,

elä oo poika millänkänä, 

paremp on siun tuonehen käyvä,

kuin näillä kurjilla kylillä, 

maata maalla pahalla,

kivi pään alusella,

Jumala jok olet kaiken Alku, ota lapsesi takasin,

anna oikeus etehen 

iki uni tuudittele, pehmosilla

havuilla, tupasvilloilla tupsuttele!