Kaipauksen- Metsä

Kuuliljoina nuokun pimeydessä,

odottaen pientä valon-sädettä,

ojenna kätesi nyt, kun minun on kylmä,

halaa minua nyt kun olen viellä vierellä,

miten pitkä tämä talvi onkaan ollut,

vaikka se on vasta alkanut,

miten pitkät ovat askeleesi lumessa,

sinä laulat lauluja menneestä,

surullisin nuotein,

lähetä satakieli metsääni,

sillä vihreä oksa minussa 
odottaa lintua,

joka laulaa iloisin nuotein.

***