Kapalo

Synnytti äiti lapsiansa, vuuen toisensa perästä

synnytti sitte kuuenenki minut tyttösen nimesi,

tul verta, tul liäkär

näkymätön olin kummikana niinku

muumintarinassa,

silitti hoitaja pyykkiänsä,

minä virkoin noin nimesi, silittelin käsilläni

nenäliinaa monituista,

lähdin lapsi maailmalle, lähdin pienestä 

pesästä, rikoin mennessä kätkyenki,

tynnyristä tukirauvan

näki lapsi maailmansa korven lapsi kavahti,

näki suuren kotkan lailla,

monta pitkää pihoa, 

kirjotti tyttö runosen, toisen ja kolmannenki,

tuli tyttö näkyväksi, 

raatajaksi rahan alaiseksi.