Silloin joskus - kun vielä osasin.
Enää minä en osaa, tai...
en aina oikein usko
- enää osaavani -,
vaikka tiedän sanan verbaalinen merkityksen.
Silloin kun vielä vahvasti elin.
Jos muistat?
Kai sinä muistatkin, olethan
niin paljon minua nuorempi.
Kaunis rakastettuni.
Silloin sanoit,
sisälläni pulppuavan
- sanojen lähteen.
Kertoessani rakkaudesta
noin yleensä ja
omistani eritoten,
joista olen paljon kirjoittanut.
Ja sinulle niitä lukenut,
niissä elit sinä...
silloin.
Olivathan ne kaikki,
vain sinulle tarkoitettuja.
Kauniilla rakkauden sanoilla kirjavoituja.
Sanoilla joissa itki ikävä,
joissa intohimon palava kipinä,
helli kaipuun tuulen kytevää sydäntä.
Minä haluaisin..,
minä haluan,
minä kirjoitan
sinulle kalleinpani vielä kerran,
rakkauden hehkuvin helmikirjaimin,
tuuleen kirjoitetuin ikuisin sanoin,
sanoin jotka tähtipölyn peittäminä
kirkkaina loistaen rakkauden jumalaista sanomaa,
saapuvat luoksesi.
Kunhan ensin löydän ne sanojeni
helminauhasta, josta nyt jo on,
osa pudonnut tahtomattani.
Ja aina silloin tällöin huomaan
jonkun taas pudonneen
jälleen yhden kauneimmista.
Älä itke rakkaani
minä osaan vielä
rakastaa.
11.11.17
18.11.20
Selite:
hiukan vanhoja muistellen ja muutellen..kuhaon
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaikki kauniit sanat ja oikeasti, sanat yleensä ovat tällä hetkellä kauniita luettuani niitä, päästyäni jälleen kerran 3,5h kestäneestä sytostaattihoidosta.
Saas nähdä kuinka kauan.
Noo..onhan tuota aikaa jo ollut.
Kiitos vain. <3