Ihmeellistä

Aivan, asiat kun ovat kunnossa, niin kaikki on hyvin <3 

Ensilukemisella tuntuu lähinnä vaan hauskalta pläjäykseltä, mutta kyllä tässä mun mielestä on syvällinenkin puoli, enkä tarkoita ainoastaan kliseistä "ei voi rakastaa muitakaan, jos ei rakasta itseään". Mun mielestä pointti on siinä, että itseä kun rehellisesti katsoo, joutuu näkemään paljon sellaista, mikä ei olekaan niin kaunista. Itsen hyväksyminen ja armahtaminen onkin monta kertaa vaikeinta. Tää on mun mielestä se pointti. Kun kykenee suhtautumaan itseensä rakastaen, näkemään itsensä arvokkaana kaikista vioistaan huolimatta, silloin ollaan mun mielestä jossakin ytimessä, kristillisen armon ytimessä. Sitä kautta ehkä on helpompi ihminen sille kauniille vaimolle ja lapsilleenkin. Lainomainen suoritustaakka saa aikaan turhautumista ja vihan tunnetta, mutta armo kasvattaa (sanoo Sana).

Jos on noin paljon rakastettavaa, niin se on jotakin. <3