Joskus toivoisin olevani noviisi rakkaudessa,
tietämätön ja kokematon kaikesta.
mietin silti, haluaisinko tietää, kenelle menetin
neitsyyteni.
(tiedänkö loppujen lopuksi rakkaudesta mitään;
niin paljon että voin kutsua itseäni rakkausrunoilijaksi)
sen ainakin tiedän, että rakkaus satuttaa
ja rakastaa voi liikaa.
Selite:
Katumatta paras ja aina voi säännöstellä rakkauttaan ja halujaan :) ja toivoa ettei toista rakkaudellaan tuhakduta ja osaa antaa tarpeeksi ilmaa toiselle parisuhteessa, eli oppi ja ikä kaikki :) Rakas, vielä minusta hyvä tulee, sinulle, ajan kanssa :)
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Erikoiset ovat pohdinnat tässä runossa ja osittaisen vastauksen antavat jo nuo kaksi viimeistä riviä ja punateksti lisää vielä uskoa oikeasta suunnasta.
Hyvä runo tämä on.
Sivut