Oi sinä luontoäiti lapinmaan
mitä olet meille antanutkaan,
tämä ihana rauha ja hiljaisuus
ja tunturin suuri salaisuus.
Nämä ihanat vuonot ja kirkkaat veet
ovat vieneet mun sielun ja sydämen,
on kaipuuni tänne niin suunnaton
mä palajan takaisin kun kevät on.
Kun kuutamolla pakkanen paukkuu
silloin revontulet nähdä voin,
suden ulvonnan tunturilla myös
voi kuulla lapin pakkas yös.
Villiporot tunturilla vapaana laukkaa
ja pakkasyössä jäkälää haukkaa,
voi susilauma tokan yllättää
ei pilopaikkaa tunturilta löydykään.
Poromies tokkaansa huolella paimentaa
ja joikhaten aikansa kulumaan saa,
ei ymmärtää etelän ihminen voi
minkä sanoman poromies joikhaten toi.
Selite:
Lapin tuntureilla kirjoitettu
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Oi että! Just tällästä runoa ihana lukea kun tiedossa matka lappiin lähitulevaisuudessa..:) sulonen runo, ja lappi lähellä munkin sydäntä
juuri tämän takia sielu halajaa aina takaisin Lappiin.
Todella kaunista. Ihanasti kuvailet omalla persoonallisella tyylilläsi, jonka nään muissakin tekeleissäsi. Todella hienoa!
Toivon, että sirjoittaisit enemmän tällaisia upeita Lapin runoja.
luonnon ihailtavaa ja kaunista hyvin kirjoitettu
Lappi on tosiaan mystinen ja huikea paikka, mutta huikea oli myös tämä. Kyllä sait tähän hyvin vangittua sen tunteen mikä siellä tulee. Pääsisimpä/ehtisimpä kesällä taas lappiin, mutta tuskimpa vain...