Oi sinä ihana mies Savonmaan
mitä olet aikaan saanutkaa.
Solmut aukaisit sydämen syöverien
se aikaan sai tunnemyllerryksen,
ja onnen tunteen ihmeellisen.
Vuodet kasvatti kukkasen sydämeen mun
se nupulla oli,kun kohtasin sun.
Sinä sait sen nupun puhkeemaan kukkaan
ei elämä minulta mennyt hukkaan.
Onko totta vai tarua elämä tää
vai tyhjyyskö viimein mun sydämeen jää.
Pidit mua illoin vierelläs ain
kuin lapsonen siihen mä nukkua sain.
Sinä toit mun sydämeen levon ja rauhan
minä uuden sisällön elämään sain
se oli kuin Herran tahto vain.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit